Image Slider

Valmistuminen ja yllättävä parturivalaistuminen

Kävin viime perjantaina koululla juomassa juhlalliset pullakahvit opettajien kanssa ja hakemassa todistukseni, joten tässä sitä nyt ollaan tutkinnon suorittaneena hiusalan ammattilaisena. Opiskeluaika oli ja meni, mutta oppiminen jatkukoon! Blogikin jatkaa elämäänsä ns. siviilikäytössä, ja uskoakseni blogiharrastukselle on nyt enemmän aikaa, kun enää ei tarvitse mahduttaa kalenteriin sekä täyttä työviikkoa että opiskelua.

Hauskasti valmistumisen kynnyksellä kävi niin, että minä, joka luulin rakastavani yli kaiken pitkien hiusten värejä ja monimutkaisia juhlakampauksia, innostuinkin parturipuolen hommista. Yksi syy tähän heräämiseen oli se, että työpaikkani muuttaessa toiselle puolelle kaupunkia asiakaskuntamme muuttui jonkin verran miehisempään suuntaan, ja sitten sain päähänpiston lähteä Tampereelle asti parturikoulutukseen.

Koulutus järjestettiin Dick Johnson -nimisessä liikkeessä Tampereella, ja kuten valistuneemmat saattavat liikkeen nimestä päätellä, kyseinen liike on varsinainen maskuliinisuuden perikuva. Hyvää musiikkia, viimeisen päälle mietitty sisustus, parta- ja hiustuotteita joka lähtöön, ja erittäin rennon ja katu-uskottavan oloinen henkilökunta - ja olivat muuten ihan pirun taitavia partureita! Täytyy tosin myöntää, että paikoitellen liikkeen sisustus sai kaltaiseni tasa-arvon kannattajan kukkahatun hieman tutisemaan (jätin härskeimmät taideteokset pois postauksen kuvituksesta), mutta siitä huolimatta arvostan etenkin hiusalan liikkeissä omistautunutta brändäystä ja selkeää kohderyhmää. Menestyvimmät yritykset eivät yritä miellyttää kaikkia, vaan tiettyä tarpeeksi laajaa kohderyhmää tarpeeksi paljon, ja persoonallisuus on toki aina plussaa.


Koulutuksessa käytiin läpi pari tapaa leikata ja muotoilla nykymuodin mukainen fade-leikkaus, sekä amerikkalainen parranajo ja parranmuotoilu. Fade-tekniikan toteutus oli mulle ihan uusi juttu, ja olin hiukan uhkarohkeasti ajoittanut viimeisen leikkausnäyttötyöni heti koulutuksen jälkeiselle maanantaille. Tulin, feidasin ja voitin, eli kyllä kannatti lähteä koulutukseen - kiitettävähän siitä näytöstä napsahti, ja nyt on taas yksi uusi tekniikka hallussa.


Myös koulutuksen partaosuus oli mielenkiintoinen, koska koulussa oppii vain yhden tavan tehdä amerikkalainen parranajo tai parranmuotoilu. Tyylejä on kuitenkin yhtä monta kuin tekijöitäkin, ja jokaiselle kehittyy ajan myötä se oma käsiala, joten on aina hauska nähdä erilaisia tekniikoita ja soveltaa niitä sitten itse. Harmillisesti työpaikallani ei ainakaan toistaiseksi tehdä amerikkalaisia parranajoja, mutta muotoiluja tulee tehtyä säännöllisesti, ja tykkään kovasti puunata myös partoja.


No, eihän tuon näköisestä liikkeestä voinut tietenkään poistua ilman matkamuistoja. Mieheni ei ole erityisen innokas parranajohifistelijä, mutta täräytin tiskiin sellaiset tuliaiset, että eiköhän vähitellen ala tuo parranajokin kiinnostella. Partasudin ja -kupin kanssa itse vatkattavassa partavaahdokkeessa ja kunnon metallisessa höylässä on ihana wanhain hywäin aicain fiilis, ja after shaven asemesta voi käyttää alunakiveä (ks. etualalla oleva kangaspussukka). Siinä on tunnelmaa.


Bonarina vielä karvainen kuvausassistenttini Dixon, jonka erityisalaa ovat kuvattavien esineiden haistelu, niiden päälle istuminen ja kameran välttely. Omasta mielestään hän on suorastaan korvaamaton apulainen ♥

Kuvagalleria: ammattiosaamisen näyttötyöt

Kuvia ammattiosaamisen näytöistä: kolme värjäystä, kolme leikkausta, yksi parranmuotoilu ja yksi permanentti.

Värjäykset






 

Leikkaukset






 

Parta



 

Permanentti



Permanenttikäsittelyt 2 -kurssin asiakastyöt

Valmistumiseeni on enää kuukausi aikaa, ja sain juuri viimeisen kurssini eli permanenttikäsittelyt 2 suoritettua. Kurssi käsitteli hieman erikoisempia permanenttitekniikoita, joita ei oman kokemukseni perusteella tehdä parturi-kampaamoissa kovin usein. Opettelin mm. lainerullauksen, latvapermanentin ja rastojen tekemisen permanenttiaineen avustuksella.

Tavalliseen tapaan kurssilla tehtiin myös asiakastöitä, tässä tapauksessa yksi permanentti ja yksi rakennesuoristus.


Ennen-kuva vasemmassa alanurkassa. Varsinaisena permanenttityönä tein tyvikohotuksen, jossa käytetään suuria rullia ja mietoa permanenttiainetta. Näin saadaan suoraan hiukseen hieman kohotusta ja taipuisuutta, mutta ei varsinaista kiharaa.


Ennen-kuvassa kosteat hiukset, jotta niiden kiharuus näkyy mahdollisimman hyvin. Rakennesuoristus on kemiallisesti sama asia kuin permanentti, mutta permanenttiaine on voidemaisessa muodossa, ja hius pidetään koko käsittelyn ajan mahdollisimman suorana.

Työssäoppimiset tehty - mikä fiilis?

Time flies when you're having fun, niinhän sitä sanotaan, ja tuntuu siltä kuin olisin vasta hetki sitten aloittanut hiusalan opiskelut. Lukiotaustani ja oman alan työpaikan ansiosta olen paukuttanut kursseja kasaan sellaista vauhtia että välillä jo vähän hirvittääkin, ja ammattiin valmistuminen on jo ihan nurkan takana. Aikamoista.


Yksi tärkeimmistä osa-alueista minkä tahansa ammatin opiskelussa on työharjoittelu, ja työssäoppimispaikalla voi olla valtava vaikutus opiskelijan ammatillisen tulevaisuuden kannalta. Mulla kävi ihan mieletön tuuri, kun päädyin sattumalta talvilomien tuuraajaksi Salon Hairlekiiniin. Tuuraajasta/harjoittelijasta sain ylennyksen kesätyöntekijäksi, kunnes hoksasin etten syksyllä enää palaakaan täysipäiväisesti koulun penkille, ja sen ansiosta pääsin hyppäämään vielä hiukan isompiin saappaisiin äitiysloman sijaiseksi. Ei hassumpi saavutus 2. vuoden opiskelijalta, vaikka itse sanonkin ;)


Kaikella kunnioituksella mainiota kouluani kohtaan, mutta kannustavassa työpaikassa oppimista tapahtuu moninkertaisella nopeudella kouluun verrattuna. Vielä tammikuussa koin hiusten leikkaamisen erittäin haasteelliseksi ja usein meinasi loppua usko omaan tekemiseen, mutta kun pääsin seuraamaan taitavia ammattilaisia työssään ja soveltamaan oppimaani käytännössä, alkoi leikkaaminenkin sujua. Nyt kun olen ollut työharjoittelussa ja töissä puoli vuotta, työt ovat jo pitkään sujuneet ihan niin kuin kenellä tahansa parturi-kampaajalla, ja yhä edelleen opin uutta joka ikinen päivä. Koen saaneeni varsinkin viimeisimmässä työssäoppimispaikassani eli nykyisessä työpaikassani varsin hyvät eväät elämään parturi-kampaajana, ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Omituiset kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyvät tavat

Jokaisella ihmisellä on joitakin omituisia tapoja ja tottumuksia, mutta omissa kummallisuuksissani tuntuu korostuvan ihan erityisesti kauneus ja kosmetiikka. Omituiset tavat ovat aina suosittu aihe blogimaailmassa, joten eiköhän laiteta vahinko kiertämään - kerro sinäkin, mitä hassuja kauneuteen tai kosmetiikkaan liittyviä tapoja harrastat!

1. Käyn aamuisin suihkussa vasta meikkaamisen jälkeen.
Tämä tapa sai alkunsa eräänä talvena, kun ihoni oli erityisen kuiva ja tulin puuteroineeksi meikkipohjani vähän turhan innokkaasti. Naamaa kiristi ja meikin pinta näytti jauhoiselta, kunnes päätin käydä ihan pikaisesti suihkussa, ja kas - lämmin vesihöyry kosteutti meikkipohjan miellyttävän tuntuiseksi ja näköiseksi. Ainakin näin kuivaihoisena niksi toimii ihan ympäri vuoden.

2. Sekoitan aina itse omat hoitoaineeni.
Kampaajalla täytyykin olla mielenkiintoa erinäisten kosmeettisten aineiden sekoitteluun, mutta omat hoitoainemiksaukseni ovat jo melkein oma taiteenlajinsa. Luraus kosteuttavaa hoitoainetta, saman verran rakennepaikkaavaa, lusikallinen syvähoitavaa maskia, sopiva läsäys sulatettua kookosöljyä, pari tippaa latvasuojaa, kolme tippaa pinkkiä suoraväriä, yksi tippa violettia, vielä yksi tippa punaista, ehkä sittenkin lisäksi myös hopeahoitoainetta... Ja sama juttu uudestaan ensi viikolla, koska teen aina vain pienen satsin siltä varalta että päädynkin yllättäen vaihtamaan hiusväriä.



 
3. Väärinkäytän kosmetiikkaa surutta.
Moni tietääkin jo, että käsirasvaa voi hätätilanteessa käyttää taltuttamaan sähköiset hiukset, mutta oletko ikinä kokeillut hiustuotteita vartalotuotteina? Suihkutettava jätettävä hoitoaine toimii ihon pikakosteuttajana esimerkiksi aamusuihkun jälkeen, kun jotain kosteuttavaa tarttis laittaa mutta vartalovoiteen imeytymiselle ei ole aikaa. Tämä on kätevä tapa saada hutiostokset käyttöön - esimerkiksi Biozellin kiiltosuihke oli mun hennolle hiukselle aivan liian rasvainen, mutta talvikuivat sääreni ottivat kosteuttavan koostumuksen ilolla vastaan. Käsivarsille olen suihkutellut muun muassa No Nothing Moisture Mist -suihketta, joka on koostumukseltaan hiuksilleni liian kevyt, mutta kosteuttaa ihoa sopivasti sen verran että tatuoinnit pysyvät kirkkaan ja syvän värisinä.

4. En ole koskaan käyttänyt piilolinssejä, mutta ostan piilolinssinestettä säännöllisesti.
Käytän sitä nimittäin silmämeikkisiveltimen kostuttamiseen. Ripsipidennysten kanssa en viitsi enää käyttää nestemäistä eyelineriä, joten teen rajaukset mustalla mattaluomivärillä ja kostealla siveltimellä. Meikinkiinnityssuihke on verraten kallista ja kuivahtaa turhan nopeasti, vesi taas on vaivalloista ja tuntuu jotenkin epähygieeniseltä, mutta piilolinssineste on varmasti puhdasta ja silmäystävällistä, käyttäytyy kuin vesi, ja tulee kätevästi pullossa.

5. Vaikka olen hiusalalla ja voisin päästä opiskelu- tai työkavereiden värjättäväksi lähes koska tahansa, värjään silti omat hiukseni lähes aina itse kotona - myös vaalennukset ja muut isot projektit.
Vessakemisti mikä vessakemisti, what can I say. Olisi niin paljon helpompaa antaa jonkun muun sekoitella värit ja sommitella ne päähäni, mutta inspiraatio iskee usein iltaisin ja viikonloppuisin, ja ennen kaikkea erittäin spontaanisti. Suurin saavutukseni on mustasta pastellivaaleanpunaiseen -projekti (ks. postauksen kuvitus), jonka toteutin yhden kevään aikana ihan omin voimin, ja lukuisista vaalennuksista huolimatta tukkakin pysyi päässä. Suosittelen tosin vahvasti, että kukaan ei kokeile samaa projektia kotona - vaalennusaineen kanssa täytyy todellakin tietää mitä tekee, ja välivaiheet ovat usein erittäin mielenkiintoisen värisiä.